torstai 20. toukokuuta 2010

Hyvinvointi on monitahoinen käsite - BKT-mittaria täydentävät mittarit


BKT ei ota huomioon tekijöitä, joita on vaikea tai mahdoton mitata rahassa. Jos siis halutaan arvioida talouden onnistumista, BKT ei riitä. BKT:stä puuttuvat toimeentulon jakaumaa, terveyttä, ravitsemusta, asumista, vaatetusta, työtä, työolosuhteita, koulutusta, sosiaaliturvaa, vapaa-aikaa, virkistystä ja ihmisoikeuksia kuvaavat mittaarit.[1] Ajatus sosiaali-indikaattoreista nousi esiin YK:ssa jo 1950-luvulla. Len Doyalin ja Ian Goughin ansioksi voinee lukea teoreettinen pohdinta hyvinvoinnin määrittelyn perusteista ja kattava lista keskeisistä sosiaali-indikaattoreista, jotka painottavat yksilön elämän hallintaa ja terveyttä kaiken perustana mutta myös ympäristön tilaa, demokratiaa ja erityisesti naisten asemaa[2]. Doyal ja Gough edustavat taloustieteeseen nähden radikaalia uutta näkökulmaa, koska taloustieteessä hyvinvointi ymmärretään yksilön käytettävissä olevina resursseina (capabilies) henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelussa[3].

Doyal & Gough vertailivat erilasia yhteiskuntatyyppejä edustavia maita, kuten Yhdysvallat, Ruotsi ja Englanti. Ruotsi oli paras 2/3 mittareita ja Yhdysvallat vastaavassa suhteessa huonoin 1980-luvun tietojen valossa. Mikä selittää maiden välisiä eroja? Doyal ja Gough puolustavat pohjoismaista hyvinvointivaltiota[4]. Onko pohjoismaista hyvinvointivaltio erityisen ansiokas juuri tällä alueella ja millä perusteella?

1. Kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi (Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW)

BKT:tä laaja-alaisempi mittausjärjestelmiä on Herman Dalyn ja John Cobbin[5] vuonna 1989 kehittämä kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi (Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW). Indeksi perustuu kahden tunnetun ekonomistin (William Nordhaus ja James Tobin) jo 1970-luvulla esittämille näkemyksille[6], jotka oli esitetty vaihtoehtona enemmän kuin täydentäjinä BKT-järjestelmälle. Suomessa kestävä taloudellinen hyvinvointi (ISEW) kääntyi Suomessa laskuun vuonna 1983 ja oli vuonna 2000 noin puolet vuoden 1983 tasosta, vaikka samaan aikaan Suomen BKT oli likimäärin kaksinkertaistunut[7].
Kaavana ISEW on
yksityinen kulutus (personal consumption)
+ Julkinen ei-sotilaalllinen kulutus (public non-defensive expenditures)
- Yksityisen puolustuskustannukset (private defensive expenditures)
+ Pääoman muodostus (capital formation)
+ Kotimaiset työvoimapalvelut (services from domestic labour)
- Luonnonhaittakustannukset (costs of environmental degradation)
- Poistot luontopääomasta (depreciation of natural capital)

ISEW-mittarin heikkous on kaksi viimeistä laskelman kohtaaa, koska pitkäaikaiset taloudellisen toiminnan aiheuttamat ympäristöhaitat on vaikea arvioida ja niitä koskevat tutkimustiedot ovat ristiriitaiset. Worldwatch-insituutin mukaan BKT on aikansa elänyt, koska se ei mittaa ympäristökatastrofeja, inhimillistä hätää, luontopääoman kulumista (metsien, maanviljelysmaan, mineraalien ja pohjaveden väheneminen) tai sodan ja luonnonkatastrofien aiheuttamaa tuhoa.[8] Luontopääomasta tekee ongelmallisen se tosiseikka, että luontoa ei voi korvata millään muualla tai vaihtaa teolliseen pääomaan. Teollisista mineraaleilta monet ovat käyneet niukoiksi. Öljyn niukkuus on jo tiedostettu. Shellin geologi Hubbert laati vuonna 1956 ennusteen, jonka mukaan Yhdysvaltojen öljyntuotanto olisi huipussaan vuonna 2000, mikä aika lähelle toteutui. Tämän jälkeen tuotantoa ei voida enää kasvattaa lähteiden ehtyessä, kun taas kulutuksen kasvua on vaikea estää erityisesti Kiinan tapaisissa maissa. Kasvava kysyntä ja niukkeneva tuotanto pitävät öljyn hinnan pitkän aikavälin hintakehityksen nousevana[9]. Sama kehityskulkut koskee muita tärkeitä teollisia mineraaleja kuten kupari tai sinkki.

Kriittisin luontopääoman muoto on puhdas vesi, koska pohjavesi on loppumassa monissa väkirikkaissa maissa kuten Meksikko tai Intia. Mitä tämä kertoo maailman tilasta?
Luontopääomaa ei mikään teollisen pääoman muoto voi kokonaan korvata luontopääomaa ja siksi talous ja luonto ovat yhteismitattomia. Luontojärjestelmä edellyttää sosiaalisen kehityksen tasapainoa, mistä on puhunut erityisesti nobelisti Amartya Sen. Hänen mukaansa taloudellisen kehityksen painopisteen tulee muuttua tuloista tuloksiin (from incomes to outcomes) ja kansantuotteen kasvusta henkeä kohti elämänlaadun parantamiseen. Onko maailma valmis saavuttamaan todellisia tuloksia? Kestävä innovointi edellyttää globaalia näkökulmaa, jossa erityisesti kehitysmaat nousevat valokeilaan, koska esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa luonto saattaa rankaista ankarasti, kun viimeiset suuret puut kaadetaan polttopuiksi. Miten voitaisiin estää Afrikan tai yhtä lailla Amatzonin alueen puiden hävittäminen?


A. Inhimillisen kehityksen indeksi HDI (Human Development Index)


YK:n piirissä on kehitelty uutta kansainvälistä hyvinvoinnin mittaria, joka ottaisi huomioon useampia tekijöitä ja joka olisi helppo mitata ja käyttää vertailuissa. Keskeisin mittari on HDI (Human Development Index), jonka kehitti pakistanilainen ekonomisti Mahbub ul Haq ja jota YK (United Nations Development Programme) on julkaissut vuodesta 1993 lähtien Vuosiraportissaan. Inhimillisen kehityksen indeksi HDI on kolmen osaindeksin summa:

1. Elinajanodote (Life Expectancy Index)
2. Koulutus (Adult Literacy Index + Gross Enrollment Index)
3. Varallisuus (GDP)

HDI kuvaa kansalaisten hyvinvointia ja erityisen hyvin se soveltuu erottelemaan toisistaan maailman maat näiden elintason mukaan. YK:n tarkoitus on korostaa erityisesti lasten hyvinvointia. Ympäristöasiat näkyvät mittarissa vain välillisesti lähinnä kansalaisten elinajanodotteen kautta. Mittarin ongelmana on mittausmetodiikka, joka on ekonomistin luomaksi yksinkertainen mutta tavalliselle käyttäjälle kaikkea muuta kuin helppoa ymmärtää[10].

Taulukko 3: Parhaat maat HDI-indeksin mukaan vuonna 2008[11]

Islanti 0.968 (▲1)
Suomi 0.952 (▬)
Norja 0.968 (▼1)
Yhdysvallat 0.951 (▼4)
Australia 0.962 (▬)
Espanja 0.949 (▼6)
Kanada 0.961 (▲2)
Tanska 0.949 (▲1)
Irlanti 0.959 (▼1)
Itävalta 0.948 (▼1)
Ruotsi 0.956 (▼1)
Belgia 0.946 (▼4)
Sveitsi 0.955 (▲2)
Englanti 0.946 (▲1)
Japani 0.953 (▼1)
Luxemburg 0.944 (▼6)
Hollanti 0.953 (▲1)
Uusi Seelanti 0.943 (▲1)
Ranska 0.952 (▲6)
Italia 0.941 (▼3)

Pohjoismaat ovat kaikki kärkimaiden joukossa siis 11 parhaan indeksin saaneen maan joukossa. Mitä se kertoo yleisesti Pohjoismaista? Islanti on Onko näillä mailla jotakin erityistä verrattuna Yhdysvaltoihin, siis luonnonvaroja tai arvokasta liiketoimintaa? Miten koulu tulkitsee HDI:? Mitä kaikkea oppilaan pitää voida ymmärtää ja mistä syystä? Mikä on opettajan hyvä taloudellinen elämä? Mitä koulu tarjoaa yhteisönä? Miten mitata ja kuvata?
Taulukko 3: Heikot maat HDI-indeksin mukaan vuonna 2008[12]

Togo 0.499
Ethiopia 0.414
Malawi 0.493
Mozambique 0.402
Benin 0.492
Guinea-Bissau 0.396
Timor-Leste 0.489
Burundi 0.394
Côte d'Ivoire 0.484
Chad 0.392
Zambia 0.481
Congo 0.389
Eritrea 0.472
Burkina Faso 0.389
Senegal 0.464
Mali 0.371
Rwanda 0.460
CA Republic 0.369
Gambia 0.456
Sierra Leone 0.365
Liberia 0.442
Afghanistan 0.352
Guinea 0.435
Niger 0.340

Monet Afrikan maat ovat heikkojen maiden joukossa. Mitä se kertoo yleisesti Afrikasta?
Afghanistan on toiseksi heikoin Aasian maana. Mitä tämä kertoo? Miten koulu tulkitsee HDI:? Mitä kaikkea oppilaan pitää voida ymmärtää ja mistä syystä? Mikä on opettajan hyvä taloudellinen elämä? Mitä koulu tarjoaa yhteisönä? Miten mitata ja kuvata?


Keskinäiseen vertailuun kehittyneille teollisuusmaille UNDP suosittelee puuteindeksiä (Deprivation Index), toiselta nimeltä inhimillisen köyhyyden indeksi (Human Poverty Index). Toinen nykyaikainen mittari on CDI, jossa on seitsemän kategoriaa. Nämä ovat kauppa, teknologia, turvallisuus, ympäristö, muuttoliike, investointi ja apu. Hyvinvointia on mitattu myös WISP (World Index for Social Progress) indeksillä, jossa on 40 mittaria, kuten koulutus, terveys, talous, väestörakenne, ympäristö, hyvinvointijärjestelmä, tasa-arvo, kulttuuri ja puolustus[13]. ZUMA on saksalainen tutkimuslaitos, joka on kehittänyt hyvinvoinnin indeksin. Indeksillä on vertailtu EU-maita keskenään. Indeksi sisältää 25 mittaria, jotka arvioivat muun muassa taloudellista kehitystä, koulutusta, työllisyyttä, sosiaalimenoja, elinikää, liikennevälineitä, kulutusrakenteita ja energian kulutusta sekä erilaisia haittoja[14].


Aidon kehityksen mittari (Genuine Progress Indicator, GPI)


Aidon kehityksen mittari (Genuine Progress Indicator, GPI) kehitettiin Yhdysvalloissa. Sen lähtökohtana oli muiden sosiaali-indikaattoreiden tapaan puutteet kansantalouden tilinpidossa (UN System of National Accounts) ja kasvava BKT-kritiikki. 1990-luvulla monetarismin saadessa pääroolin Yhdysvaltojen ja maailman talouspolitiikassa, kehityssosiologit ja myös monet ekonomistit päätyivät siihen, että rahan tarjonnan kasvu siis ns. kuplatalous tarkoittaa samaa kuin kansalaisten todellisen hyvinvoinnin lasku. Erityisesti ekonomistit Herman Daly ja John Cobb[15] sekä Philip Lawn[16] lähtivät hakemaan teoreettisia perusteluita indikaattoreille. Kynnyshypoteesia (threshold hypothesis[17]) soveltaen voidaan olettaa, että kun makroekonominen järjestelmä ylittää tietyn kokoluokan, kasvun tuottamat hyödyt saattavat jäädä kasvun tosiasiasiallisia kustannuksia pienemmiksi. Lawn tunnistaa mm. seuraavia kustannustekijöitä:

1. Resurssien ehtymisen kustannukset (Cost of resource depletion)
2. Rikollisuuden kustannukset (Cost of crime)
3. Otsonikadon kustannukset (Cost of ozone depletion)
4. Perheiden hajoamisen kustannukset (Cost of family breakdown)
5. Saastumisen kustannukset (Cost of air, water, and noise pollution)
6. Viljelymaakadon kustannukset (Loss of farmland)
7. Kosteikkojen kadon kustannukset (Loss of wetlands)

GPI (genuine progress indicator) ottaa perustaksi BKT:n mutta korjaa sitä
vähentämällä mm. Lawnin tunnistamia kustannuksia. ISEW:n tapaan BKT:stä vähennetään siis arvio ympäristön pilaantumisen ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön aiheuttamasta menetyksestä, johon teoreettisen perustelun loi nobelisti John Hicks[18]. Toisaalta myös suuret tuloerot vähentävät GPI-lukua. Tavoitteena on mittari, joka vastaa tavallisen kansalaisen käsitystä hyvinvoinnista.[19] GPI-laskennassa BKT:n lisätään tai vähennetään arvio kotitaloustyön, kolmannen sektorin vapaaehtoistyön ja vapaa-ajan arvon muutoksista. BKT:tä korjataan myös alaspäin, jos BKT-nousu on koitunut pienen, ennestään suurituloisen väestönosan hyväksi, ja suuren enemmistön käytettävissä oleva tulo on polkenut paikoillaan tai laskenut. Tavoitteena on mittari, joka vastaisi tavallisen kansalaisen käsitystä hyvinvoinnista.

GPI-lukua laskevat säännöllisesti runsas kymmenen kehittynyttä maata kuten Itävalta, Englanti, Ruotsi, Saksa Kanada ja Yhdysvallat. Eräs pioneereita on ekonomisti Mark Anielski, joka mittasi pitkän aikavälin taloudellista, sosiaalista ja ympäristöllistä kestävyyttä (sustainability) Kanadan Alberta-provinssissa. Tulos oli odotuksiin nähden erilainen, koska GPI eroaa selvästi BKT:stä[20]. Eräs käynnön tulos, joka olisi ollut tarpeen myös tämän päivän Kreikassa tai Portugalissa, oli se, että Kanada on pyrkinyt vähentämään maan velkaantumista talouskasvun vuoksi. Yhdysvalloissa on tehty vertailu vuosina 1950-2002. Siinä nousee esiin liike-elämän moraalittomuuden kustannukset[21]. Erityisesti raportti nostaa esiin presidentti Bushin politiikan, jossa kasvu ehdolla millä hyvänsä sai kannatusta (all growth is good agenda). Vuodesta 1968 Yhdysvaltojen tulonjakon epätasapaino (income inequality) on lisääntynyt koituen rikkaiden (noin prosentti väestöstä) eduksi. Samalla terveydenhoidon ja koulutuksen kustannukset ovat kasvaneet ja luonnon saastuminen on kiihtynyt. Lopputuloksena on, että maan hyvinvointi kääntyi laskuun 1970-luvun puolessa välissä GPI-laskennan mukaan, kun taas BKT on noussut yli puolella[22]. Yhdysvaltain GPI oli vuonna 2004 4,4 biljoonaa dollaria, kun BKT oli 10,8 biljoonaa dollaria[23]. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vuosina 1974–2004 kotitalouksien köyhimmän viidenneksen reaalitulot nousivat 2,8 % kun taas varakkaimman viidenneksen reaalitulot nousivat vastaavana aikana 63,6 %.

Negatiiviset mittaustulokset eivät mielytä hallituksia ja ilmeisesti tästä syystä monet maat kuten Kiina ovat lopettaneet kestävän kehityksen indikaattoreiden laskennan. Mitä tästä seuraa? Kuvaako GPI paremmin hyvinvointia kuin pelkkä BKT? Miten luotettavaa on mittaus? Miten on nuorten näkökulma Suomessa, jossa mm. pahoinpitelyt kohdistuvat suureen määrään nuoria?


Tilastokeskus julkisti (12.11.2008) Suomen Genuine Progress Indicatorin aikasarjan. Tulosten mukaan Suomen GPI kasvoi aina vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen se kääntyi laskuun ja on painunut 2000-luvulla alle 1970-luvun alun tason. BKT:n mittaamat valtaisat tuotannon kasvun aikaansaamat positiiviset hyvinvointivaikutukset eivät mittaustuloksen mukaan ole edistäneet tavallisen suomalaisen hyvinvointia 1980-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1989 Suomen GPI oli 8 139 euroa per asukas (vuoden 2000 hinnoin), mikä on mittarin korkein arvo. BKT oli vuonna 1989 21 865 euroa per asukas. Tuossa vaiheessa Suomessa vallitsi käytännön täystyöllisyys ja tätä kautta yleinen toimeliaisuus oli korkealla tasolla. GPI-pohjanoteeraus 2 152 euroa on vuodelta 2004, jolloin BKT per asukas oli jo kivunnut tasolle 27 818 euroa. Vuonna 2007 GPI oli 3 134 euroa ja BKT 30 975 euroa asukasta kohden, mitä selittää ympäristöhaittojen määrän vähentyminen. Nyt kriisin keskellä GPI on todennäköisesti laskenut.

1980-luvun puolivälissä päämarkkinat vapautettiin säätelystä ja sen jälkeen virallinen BKT-talous on käynyt läpi jyrkkiä nousuja ja laskuja. Onko siis kriisiyhteiskunnalla hintansa[24]?
Onko Eurooppa oikealla linjoilla? Mikä merkitys sosiaalisella oikeudenmukaisuudella on taloudelle? Miten kestävä kehitys syntyy? Mikä on siinä yksittäisen kansalaisen, erityisesti nuoren ihmisen vaikutusmahdollisuus? Voiko talouskasvu jatkua kestävän kehityksen ehdoilla?

Ihmisen tarpeet eivät rajaudu aineellisiin tarpeisiin vaan hänellä on myös henkisiä tarpeita. Tärkeitä asioita liittyy terveyteen, turvallisuuteen ja fyysiseen ympäristöön ja niitä ovat myös ihmisoikeudet, demokratia, tasa-arvo, osallistuminen ja monet vuorovaikutukseen ja sosiaalisen yhteisön laatuun liittyvät asiat. Yksi tapa arvioida hyvinvointia on luottaa siihen, että ihmiset pystyvät itse parhaiten antamaan "onnellisuudestaan" subjektiivisen arvionsa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n vuosien 2004-2005 teettämässä tutkimuksessa suomalaiset asettavat onnellisuuden osatekijät järjestykseen, jossa perhe-elämä on tärkein. Toisena on hyvä terveys, kolmantena ystävyys- ja ihmissuhteet, neljäntenä rakkauden kokemus ja viidentenä turvattu perus toimeentulo. Sijalta 12 löytyy hyvät tulot ja varakkuus sekä korkea elintaso[25].

Onko suomalaisten asema onnellisuusvertailujen kärjessä uskottava? Mitä se kertoo meistä? Mikä on onnellisuuden ja talouden välinen yhteys? Missä on raha? Miten näin laaja joukko asiota liittyy talouteen? Onko Ruotsi todella hyvinvoivampi kuin Yhdysvallat?

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan työttömyys nousee nykyisestä 6,4% lähes 7% jo ensi vuonna. Kaikkein pahimman jakson ennustetaan osuvan vuoteen 2010. Lomautus- ja irtisanomisuutiset kertovat karua kieltään niin metsä-, metalli- kuin teknologiayritystenkin vaikeasta tilanteesta. Näyttäisi siltä, että erityisesti rakennus- ja vientiteollisuus ovat vaikeassa asemassa rahoituskriisin vuoksi. Nuorten työttömyys on ollut jälleen vuonna 2009 ennätyksellisen suurta, ollen 15-24-vuotiaiden osalta elokuussa 15,0 %. Miten työttömyys näkyy hyvinvoinnissa? Onko nuorten työttämyys erilainen ongelma kuin aikuisväestön?
Mitä kotitalouksien käytettävissä oleva tulo kertoo? Suomi EU:n keskitasoa mutta näkyykö se hyvinvoinnissa? Suomessa on laajat tulonsiirrot mutta miten nämä vaikuttavat?
















[1] Jouko Kajanoja Mitä on hyvinvointi? Tilastokeskus www.stat.f
[2]Doyal, Len & Gough, Ian (1991) A Theory of Human Need. Macmillan, London.
[3]Kajanoja, Jouko (2002) Theoretical Bases for the Measurement of Quality of Life. Teoksessa Gullone, Eleanora & Robert A. Cummins (toim.): The Universality of Subjective Wellbeing Indicators. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers, 63-80.
[4]Doyal and Gough 1991, 287-293.
[5]Daly,H. & Cobb, J. (1989) For the Common Good. Beacon Press, Boston.
[6]Nordhaus, W. and J. Tobin (1972) Is growth obsolete? Columbia University Press, New York.
[7]Hoffrén, Jukka (2001): Measuring the Eco-efficiency of Welfare Generation in National Economy. The Case of Finland. Research Raports 233, Statistics Finland, Helsinki.
[8]www.worldwatch.org/
[9]www.iea.org/
[10]Haq, Mahbub ul (1995) Reflections on Human Development. New York: Oxford University Press.
[11]hdr.undp.org/
[12]hdr.undp.org/
[13]Estes, Richard J. (1988): Trend in World Social Development. Praeger Publishers, New York.
[14]Vogel, Joachim & Wolf, Michael (2004): Index för internationella välfärdsjämförelser: Sverige I täten. Välfärd 2004:1, 7-14
[15]For the Common Good: Redirecting the Economy toward Community, the Environment, and a Sustainable Future, Herman E. Daly & John B. Cobb Jr. with contributions by Clifford W. Cobb, (Boston: Beacon Press, 1989).
[16]Lawn, P.A. "A theoretical foundation to support the Index of Sustainable Economic Welfare (ISEW), Genuine Progress Indicator (GPI), and other related indexes". Ecological Economics 44 (2003) 105-118.
[17]Max-Neef, M. "Economic growth and quality of life". Ecological Economics '15 (1995) 115-118.
[18]Hicks, J., 1946. Value and Capital, Second Edition. Clarendon, London
[19]Redefining Progress, Genuine Progress Indicator. http://www.rprogress.org/projects/gpi
[20]Advantage or Illusion: Is Alberta’s Progress Sustainable?” by Mark Anielski. Encompass Vol. 5, No. 5, July/August 2001.
[21]Raportissa kritikoidaani sitä, että maa käyttää BKT:tä kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittarina, vaikka nobelisti Simon Kuznets varoitti jo 1960-luvulla mittarin käytöstä. Eräänä tapauksena otetaan esiin Anderson, Enron, WorldCom ja Xerox, jotka ”luovan kirjanpidon” keinoin aiheuttivat maan taloudelle suuria vahinkoja, jotka koituvat mm. lakimiesten hyödyksi.
[22]Venetoulis, J. & Cobb, C. The Genuine Progress Indicator 1950-2002 (2004 Update), Sustainability Indicators Program March 2004 www.RedefiningProgress.org
[23] Bruttokansantuote kertoo kehnosti hyvinvoinnista, Nordean Mörttisen mielestä kestävää kehitystä tulisi mitata, Turun Sanomat 5.9.2008 2:31:06
[24]GPI:n antama kuva Suomen hyvinvoinnin kehityksestä ja tulevaisuudesta herättääkin monia kysymyksiä, sanoo mittarin laskentaa on ohjannut tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrén Tilastollisesta t&k -yksiköstä. www.stat.fi › ... › Lehdet › Tieto&trendit
[25]Torvi, Kai & Kiljunen, Pentti (2005): Onnellisuuden vaikea yhtälö. Evan kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2005. Helsinki: Yliopistopaino.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti